”Monesti ihmiset, jotka kantaa kehityksellistä traumaa, kertoo, että mun lapsuus oli hyvä. Että kyllä oli puhtaita vaatteita ja ruokaa. Eli he ei itsekään tunnista monesti, että mua on väärinkohdeltu, mut on emotionaalisesti hylätty tai hyväksikäytetty eri tavoin, vaan ihminen syntyy omaan perheeseen ja ajattelee, että no, tällasta se elämä on ja tää oli ihan normaalia. Siksi monet ihmiset on vähän niinku hukassa. Et miks mulla on näin paha olo, kärsin tästä, tästä ja tästä - mut mulla oli hyvä lapsuus, ei ollu mittään vikkaa. ” – Juha Klaavu

Epämääräistä pahaa oloa. Irrallaan olemisen tunnetta. Työ- tai harrastusnarkomaniaa. Juha Klaavu on kehityksellistä traumaa tutkiva psykoanalyyttinen psykoterapeutti. Suurin kehityksellisen trauman ilmiö, joka syntyy lapsuuden laiminlyönnin seurauksena, on kehittymätön minä. Se vaikeuttaa ihmisen elämää joka päivä, myös työelämässä. Tämä käsittelemätön trauma on erityisen myrkyllistä työelämässä, jos traumatisoitunut henkilö on johtavassa asemassa.

Juha on julkaissut kirjan Lapsuuden kehityksellinen trauma - Syy arvottomuuteen, häpeään ja syyllisyyteen, ja paraikaa hän työstää kirjaa kehityksellisen trauman vaikutuksista työelämään. Tämän kertaisessa 3 vinkin podcastissa pureudumme tähän melko tuntemattomaan psykologiseen ilmiöön.

Ymmärrä kehityksellistä traumaa

Kehityksellinen trauma (eng. relational trauma) eroaa yksittäisestä trauman kokemuksesta. Se syntyy lapsuudessa suhteessa toisiin, yleensä pääasialliseen hoitajaan, ja kasvaa kerros kerrokselta. Ihmiselle ei synny aitoa minuutta, kuten normaalin lapsuuden eläneille. Monet eivät tunnista aikuisina, että heillä on kehityksellinen trauma, sillä se ohjaa meitä alitajuisesti.

Aikuisuudessa kehityksellinen trauma näkyy esimerkiksi siten, että henkilö sopeutuu muiden paikallaolijoiden ajatuksiin, koska hän ei tiedä, mitä hän itse oikeasti ajattelee tai haluaa. Elo tuntuu sille kuin olisi lasiseinän takana; en tule nähdyksi, elämäni valuu sormien läpi. Teen eri juttuja, mutta silti tuntuu, etten elä.

Kehityksellinen trauma työssä

Traumatisoituneella henkilöllä on koko ajan tuntosarvet pystyssä; mitähän tuo toinen minusta haluaa? Huomaamattaan hän alkaa toimia odotetulla tavalla, oli odotus aito tai kuviteltu. Henkilö ajautuu helposti uraan, jota muut arvostavat, ja repii työnantajalle töitä omasta selkänahastaan. Lepääminen on mahdotonta, on jatkuvasti juostava karkuun päänsisäisiä asioita.

Kehityksellistä traumaa kantava henkilö toimii usein ”oudolla” tai ”epäloogisella” tavalla, jonka esihenkilöt voivat huomata. Ei-traumatisoituneella erimielisyys työpaikalla voi näyttäytyä vain toisen huonona päivänä, mutta traumatisoitunut ottaa asian itseensä ja kokee syyllisyyttä.

Vaarallista on, jos esihenkilöllä tai johtajalla on kehityksellinen trauma. He voivat myrkyttää koko organisaation, erityisesti mitä korkeammalla johtotasolla tällainen henkilö on.

Parantuminen ja lisätieto

Kuten kaikista sairauksista, myös kehityksellisestä traumasta on mahdollista parantua. Parasta apua on terapia, mutta alkuun pääsee jo tiedostamalla, että minulla on ongelma. Kehityksellisestä traumasta ei vielä puhuta paljoa, mutta suomeksi informaatiota löytyy Juha Klaavun kirjoista sekä Jorma Tähkän Minä-tilateoriasta.

Teöelämässä tieto kehityksellisestä traumasta auttaa erityisesti esihenkilöasemassa olevaa henkilöä ymmärtämään omia työntekijöitään, joilla on tällainen trauma.

”Eräs asiakkaani opiskeli kauppatieteitä, koska se oli niin hieno ja statusta ja rahaa. Häntä ei se yhtään kiinnostanut. Ei hän tiennyt sitä ennenku alotti terapian, kun (hän) voi vaan niin valtavan pahoin. Pikkuhiljaa paljastu, että tää on ollut äidin unelmafantasia, ei hänen.  Silloin, kun on kehityksellinen trauma, aito minuus kateissa, valitaan se työura ja asia ihan niinku vääristä syistä ja ajaudutaan väärälle uralle, jolloin meillä on jo valtava ongelma. Et mä suoritan ja teen jotain, mihin mulla ei oo aitoo kiinnostusta, halua, motivaatiota.” – Juha Klaavu